Lisää joulun lahjoja

Toiset patakintaat tein ystävälleni.
Nämä olivat sairastelujen vuoksi vasta Tapaninpäivän lahja. Reunukset on virkattu monivärisellä seiskaveikalla vasta huovutuksen jälkeen.
Täällä on muuten pari senttiä lunta maassa ja lähes seitsemän astetta pakkasta juuri nyt.
Kintaissa ei siis ole hilsettä vaan ihka oikeaa LUNTA ;)

Ja sitten tietty mun saamat joululahjat täytyy esitellä. (Vaikka ei ne lahjat tärkeintä olekaan niin tällä kertaa osui tosi nappiin) Sain veljeni perheeltä ihan mahtilahjan:

Lisäksi muistin itseäni ennen joulua ostamalla itselleni jotain kivaa Iinulta:

Nyt pysyy puikot mukana eikä tunge kassin läpi. Lisäksi rakas mies muisti minua toivomallani cd:llä, jonka oli löytänyt divarista. Kiitos näistä ja monista muista ihanista asioista, joilla minua on ilahdutettu näin joulun aikaan ja koko vuoden ajan.

No enhän mä tän kauempaa poissa malttanut olla!!

Kun kerrankin on jotain mitä esitellä :D

Nämä siilipökät on tehty Teeteen alpakkalangasta ja niihin on neulahuovutettu siili. Nää värit ja kuva kypsyi mielessä ja aloin vaan tekemään. Valmiista työstä vasta tajusin että Lindexillä on ollut juuri samoissa väreissä ja teemalla vaatteita tässä syksyn aikana. Se siitä luovuudesta sitten ;)

Nää meni kuitenkin eräälle pienelle T-pojalle, jonka äippä vaikutti iloiselta villahousuista. Samainen turkoosista tykkäävä äiti sai tän huovutetun palasaippuan, jossa sydän on vähän sinnepäin. Sydänasiat ovat ajankohtaisia muutenkin, joten hengessä mukana tälläkin tavalla :)

Toiset villapökät valmistui Vihreän vyyhdin alpakkalangasta. Ja nää päätyivät pikku S-neidin pakettiin. Itse en ollut kuvioon kovin tyytyväinen, mutta minkä sille voi kun jättää vikaan iltaan. Toivottavasti ajavat asiansa silti ;)

Ja sitten vielä uunikintaat. Alla huovuttamattomat ja päällä jo valmiit kintaat. Molemmat Novitan Huopanen-lankaa. Nämä tehty miesten lapsten ohjeilla, joka vyötteessä ja huovutettu 40 asteessa pesukoneessa. Tulee tosi jäykät. Ystävä oli saanut lapaset itselleen tekemällä lapsen kintaiden ohjeella ja pessyt HIENOPESUSSA 40 asteessa. Sitä täytyy jossain vaiheessa kokeilla. Patakintaina ovat kyllä ehdottomasti parhaat!

<3-----<3-----<3-----<3----<3

Rauhallista joulua ja idearikasta vuotta 2009
kaikille blogini lukijoille!

p.s Paketit aukeavat huomenna ja sitten paljastuu mitä näihinkin kääröihin on kätkeytynyt!

Pipo päähän

Tähän saakka Tyttelin talvipipoina ovat olleet ihanat, paikallisen "Hattu-Tuulan" tekemän "lohikäärmehatut". Nyt yhtäkkiä tuli raja vastaan. Muut voivat luulla häntä LOHIKÄÄRMEEKSI, ja sehän ei käy... Mitkään vakuuttelut eivät ole auttaneet vaan kannassa on pysytty koko talvi.

Olin jo ehtinyt neuloa Prisman tarjous-Mambosta (taas sortuminen) tämän pipon.
Ajattelin ommella siihen Iinulta voittamani arpajaispalkinnon.
(PUNAHILKKA ON IHANA- KIITOS IINU!)

Mutta nyt tämä onkin kuulemma KISSApipo, eikä siihen voi laittaa mitään merkkiä (vaikka se olikin Tyttelin mielestä ihana).
Ota näistä nyt sitten selvää!?



*MUOKS*:
Tämä pipo sai Tyttelin yhden päiväkodin hoitajan henkäisemään ihastuksesta.
Illalla neuloin hänen tytölleen samanlaisen. Hämmästys oli seuraavana päivänä suuri kun tarhaan lähti pipo tytön mukana! :)
Tuli hyvä mieli kun sai ilahduttaa toista!

Myös muuten ulkoillessa piposta kyselty. Lankana on Novitan Mambo pinkkinä. Puikot tässä ekassa versiossa muistaakseni kokoa 5. Toisen pipon tein 8:n pyöröpuikoilla ja hyvä oli sekin. Virheitä vähän kyllä tuli siihen kakkosversioon, kun kiireessä hösäsin sitä valmiiksi...

Kaikille hoitajille huovutimme kiitokseksi palasaippuat "villatakilla" yhdessä tyttelin kanssa. Unohdin vain ottaa kuvan ennen pakettiin kääräisemistä.

Joulumieltä vai mieletöntä Joulua?

Meidän perhe on muutamana viime vuonna sijoittanut joulukorttien sijaan
Kirkon Ulkomaanavun Toisenlaiseen lahjaan.
Hyvän joulun toivotuksia on lähetetty sitten joulukorttien sijaan tekstarein tai sähköpostiviestein sukulaisille ja ystäville eteenpäin. (Ok, myönnetään, on persoonatonta).Taustalla on toki jalo aatekin, mutta osittain tähän on syynä joulukorttien postittamisesta syntyvä kaaos.

Osallistuimme Tyttelin kanssa jouluaskaretlukurssille. Joimme glögiä, juttelimme ja askartelimme. Oli oikein mukavaa ja saimme kaikki kortit tehtyä. Tänään oli viimeinen päivä lähettää kortit ajoissa. 47 korttia Suomeen ja yksi Ruotsiin. Juu, uskokaa tai älkää, eikä kortteja todellakaan lähetetä kaikille "hyvänpäiväntutuille". Ja tietty taas sama kaaos -osoitteita puuttuu ja niitä metsästetään viime tipassa.

Vaikka askartelu onkin kivaa ja kortteja on mukava saada.. Ehkä ensi vuonna muistamme taas KUA:n kautta jotakin köyhää perhettä tai yhteisöä maassa, jossa kaikki ei ole niin hyvin kuin meillä? Jollain tavalla koen tavoittavani joulun sanomaa paremmin niin..

Päättelyä

Yöhommiksi meni, mutta sainpa valmiiksi!
Sukat ovat isoäitini (84vee!!) tytöille neulomat. Päättelyn hän oli jättänyt minulle. (Nytpä tiedämme mistä olen perinyt sen etten tykkää päätellä mitään). Jokatapauksessa nämä olivat mielestäni bloggaamisen arvoiset vaikka itse olen "vain" päätellyt ne.

Samainen isoäiti on valitellut nivelkipujaan jo pidempään. Hänelle aiemmin tekemäni ranteenlämmittimet ovat olleet kovasti käytössä, joten tein toiset, hieman tiukemmat kuin edeltäjänsä. Lanka on Austermannin Step-lankaa, alkuvuonna Tallinnan Karnaluksista ostettua. Aloe veraa on tässäkin mukana, ihanan pehmeää ja mukavaa neuloa.

Mitähän siitä lopusta lankakerästä tekisi???

Pitkän hiljaisuuden jälkeen...

...olen vihdoin saanut jotain IHAN VALMIIKSI saakka. Paljon olisi vielä päättelemättömiä ja viimeistelemättömiä töitä. Tietää lyhyempiä yöunia joulun alla. No, sen siitä saa kun lupaa aina välillä käydä töissä vaikka kuvittelee olevansa kotiäitinä ;)

Mutta siihen tärkeimpään -pitkän blogihiljaisuuden rikkoneeseen VALMIISEEN työhön! Naapureista tuli isovanhempia. Ajattelin ilahduttaa ukkia ja mummua ja uutta tulokasta tällä myssyllä. Toivottavasti värit kelpaa, kun en oikein tunne lahjan saajaa itseään ;)

Kaikki tarpeet (Nalle-langat ja kukkanappi) löytyivät kotikätköistä. Vaikka tunnustettakoon tässä samalla että olen sortunut.
Lankapisteessä, missäs muuallakaan.
Olen parantumaton tässä suhteessa.


P.S. Malli-beibbarin päällä on ihanan ystäväni, Anun, luomus. Eikös olekin nätti mekko??